Suppose we accept the identification of dark matter in astrophysical length scales as matter with a gigantic gravitational Planck constant suggested by Bohr orbitology of planetary orbits. For instance, hbar =GM2/v0, v0=1/4, would hold true for an ideal black hole with Planck length (hbarG)1/2 equal to Schwartshild radius 2GM. Since black hole entropy is inversely proportional to hbar, this would predict black hole entropy to be of order single bit. This of course looks totally non-sensible if one believes in standard thermodynamics. For the star with mass equal to 1040 Planck masses discussed in the example of Lubos the entropy associated with the initial state of the star would be roughly the number of atoms in star equal to about 1060. Black hole entropy proportional to GM2/hbar would be of order 1080 provided the standard value of hbar is used as unit.
This stimulates some questions.
- Does second law pose an upper bound on the value of hbar of dark black hole from the requirement that black hole has at least the entropy of the initial state. The maximum value of hbar would be given by the ratio of black hole entropy to the entropy of the initial state and about 1020 in the example of Lubos to be compared with GM2/v0 ≈1080.
- Or should one generalize thermodynamics in a manner suggested by zero energy ontology by making explicit distinction between subjective time (sequence of quantum jumps) and geometric time? The arrow of geometric time would correlate with that of subjective time. One can argue that the geometric time has opposite direction for the positive and negative energy parts of the zero energy state interpreted in standard ontology as initial and final states of quantum event. If second law would hold true with respect to subjective time, the formation of ideal dark black hole would destroy entropy only from the point of view of observer with standard arrow of geometric time. The behavior of phase conjugate laser light would be a more mundane example. Do self assembly processes serve as example of non-standard arrow of geometric time in biological systems? In fact, zero energy state is geometrically analogous to a big bang followed by big crunch. One can however criticize the basic assumption as ad hoc guess. One should really understand the the arrow of geometric time. This is discussed in detail in the article About the Nature of Time.
12 comments:
Hei,
olen seurannut mielenkiintoista blogiasi ja tiedustelisin, voisinko lähettää sähköpostitse kysymyksen koskien tietoisuusteemaa..
jos voin, lähettäisitkö lyhyen vastauksen vonhelsingius@yahoo.com.
Kiitos.
Käyhän se. Odottelen kysymystä.
Matti
Jos oletetaan että ihmisen kokonaisuus on "energiapallo", joka ulottuu ihon rajan ulkopuolelle, mikä voisi olla sellainen yksinkertainen fysikaalinen koe ja mittari, joka voisi todentaa tällaisen pallon olemassaolon ja että sillä on olemassa myös jonkinlainen rajapinta.
Lisäkysymys: voiko ihmisen massasta osa olla "dark matter" - sellaista mitä emme näe?
Itse liitän biologiseen kehoon "magneettisen kehon", jolla on mahdollisesti valaisematonta materiaa, jonka tulkitsen faasina jota karakterisoi suuri Planck vakion arvon (normaalisti hbarilla on tietysti vain yksi arvo). Iso hbar tekee mahdolliseksi makroskooppiset kvanttifaasit koska kvanttiskaalat skaalautuvat kuten hbar. Esimerkiksi fotonin energia skaalaa kuten hf (hbar= h/2pi), ja jo EEG taajuuksilla saadaan energioita jotka ovat termisen energian ylapuolella jos patee hbar> 2^(44)hbar_0, hbar_0 standardi-arvo Planckin vakiolle.
EEG valittaisi informaatiota magneettisen kehon ja biologisen kehon valilla.
Itse asiassa "näemme" valaisemattoman aineen. Tilannetta voi havainnollistaa seuraavasti.
Ajatellaan että standardi avaruusaika on kirjan sivu eika muuta. TGD:n avaruusaika on kirja ja kirjan eri sivut vastaavat eri Planckin vakion arvoja. Hiukkaset muilla kuin omalla lehdelläni ovat valaisematonta materiaa minun kannaltani koska en voi olla suorassa kontaktivuorovaikutuksessa näiden hiukkasten kanssa. Voin kuitenkin havaita näiden hiukkasten synnyttämät sähkö ja muut kentät, jotka tunkeutuvat lehdeltä toiselle kirja seluksen kautta. Myös vuorovaikutus fotonien vaihdon avulla on mahdolista jos ne tunneloituvat kirjan selustan kautta ja muuttuvat tavallisiksi fotoneiksi jotka näen. Tätä itse asiassa tapahtuisi koko ajan.
Esimerkiksi solussa ionit olisivat valaisemattomiassa ison hbarin tilassa. "Näkisimme" niiden tuottaman membraanipotentiaalin, "näkisimme" niiden tuottamat fotonit jos ne tunkeutuvat meidän avaruusaikalehdellemme jne..
Vain solun käyttäytymiseen liittyvät anomaliat kertovat että tavallisista ioneista ei ole kyse. Soluun liittyvat ionivirrat eivät dissipoi juuri ollenkaan kuten yllättäen havaittiin. Ne kayttäytyvät kuten kvanttivirrat. Ja lisäksi voidaan solumembraani korvata keinotekoiselle ilman etta virrat muuttuisivat olennaisesti. Selitys on etta ionit liikkuvat magneettisia vuoputkia pitkin valaisemattomia virtoina eivätkä solumembraanin läpi.
Tietysti mukana olisivat myos ionikanavat ja pumput mutta ne kontrolloisivat vain pientä osaa ionivirroista ja niiden tehtävänä olisi mitata ympäristön ionipitoisuuksia.
Kysyit miten havaita "energiapallo". Käännän sen magneettiseksi kehoksi. Joitain esimerkkejä.
Libetin havainto, että aistidata on sekunnin murto-osan ikäistä voitaisiin nähdä tuloksena viiveestä, joka syntyy kun data kommunoikoidaan EEG:llä magneettiselle keholle.
Mielenkiintoinen mahdollisuus on myös auringon magneettisten myrskyjen vaikutus tajunnan tilaan suoraan magneettisen kehon kautta.
Paranormaalit ilmiöt olisivat myos
ilmiöjoukko, jossa magneettisten
kehojen välinen vuorovaikutus olisi tärkeä ja olen rakennellut tähän liittyen malleja. Valitettavasti tässä tulee taas vastaan dogma: jokainen tällainen havainton leimataan huijaukseksi, huonoksi koejärjestelyksi tai virheellisen tilastollisen analyysin tulokseksi.
Aktiivinen testi perustui esimerkiksi valaisemattomien ionivirtojen tuottamaan etävaikutukseen. Siinä tuotettaisiin valaisematon ioni- virta kaukana toisistaan olevien systeemien, olkoot ne vaikkapa biologisen kehoja joiden välillä voi olettaa olevan magneettisia vuoputkia. Tällainen virta ei ole mahdollinen standardifysiikan puitteissa.
Valaisemattomat ionisupravirrat merkitsivät myös uudenlaisen hyvin halvan teknologian mahdollisuutta: ehkä joku päivä magneettiset vuoputket ovat korvanneet näkyvät sähköjohtimet ja tietokoneestakin on kadonnut kenties näkyvista kaikki mitä pitkin virta kulkee! Myöskin voidaan kuvitella 3-D insinööritiede, jossa materiaalisen kappaleen sisäosia manipuloitaisiin magneettisten vuoputkien kautta ulkoapäin. Tai 3-D kirurgia...
Kaikki tämä kuitenkin edellyttää aikamoista asennemuutosta eikä ainakaan suomalaisten kollegojen käyttäytyminen viittaa sellaiseen seuraavan vuosisadan aikana;-).
Hei Matti,
Onks siulla toimivaa sähköpostiosoitetta?
T. Sampo
ehkä jotain ymmärsinkin. Tiedätkö onko sellaisia koejärjestelyjä ollut maailmalla, jossa ihmisen pitäisi tunnistaa milloin esimerkiksi toinen ihminen on niin lähellä, että periaatteessa magneettiset kentät koskettaisivat ja yhdistyisivät (muistaakseni aivosähkökäyrillä on yritetty todentaa toisen meditoijan vaikutusta toisen meditoijan sähkökäyriin tm-liikkeen parissa, jos siis muistan oikein?)? Periaatteessa se olisi aika yksinkertainen järjestely, jos henkilö olisi vaikka jonkun pahviputken sisällä ja hänen pitäisi tunnistaa ja ilmoittaa toistuvasti kokeen valvojalle, milloin esimerkiksi lähestyvä käsi tunkeutuu hänen magneettikenttäkehoonsa tai liikkuu hänen magneettikehonsa sisällä (pahviputki eliminoisi sen ettei voi tunnistaa ilmavirtauksien perusteella ja ei olisi näköaistiyhteyttä)? Tietysti yksityiskohtia täytyisi hioa.
Tai, niin päin, että käsi on työnnetty vaikka seinän läpi ja pitäisi tunnistaa milloin magneettikeho tulee ulottuville (tässäkin täytyisi kuitenkin eliminoida esimerkiksi ilmavirtojen perusteella tunnistaminen).
Yksi mittauskohde myös kiinnostaa, eli onko yritetty mitata ihon sähkönjohtavuudessa tapahtuvia muutoksia, kun toinen ihminen tulee lähelle? Se on ainakin todistettu, että konkreettisen kosketuksen avulla voidaan mitata erilaisia fysiologisten reaktioiden muutoksia (ellei sitten tietysti jostain syystä pelkää tai ahdistu kosketuksesta, jolloin verenpaine voisi hetkellisesti noustakin).
Reiki- ja energiahoitajilla saattaisi olla herkkyyttä tavallista enemmän tunnistaa magneettikeho (itse hämmästyin kerran omaa tuntemustani kun eräällä kurssilla kokeiltiin liikuttaa käsiä lähellä toisen kehoa silmät kiinni ja yhtäkkiä tunsin liikuttavani kättä kuin paksussa aineessa).
Jostain luin, että sellainen aika yleinen uskomus että naisten kuukautiskierrot voisivat synkronoitua samassa tilassa olisi ainakin isommissa ryhmissä osoitettu paikkansa pitämättömäksi
joissakin tutkimuksissa.
Korrelaatio toisilleen laheisten ihmisten EEGssa jotka johtuisivat magneettisten kehojen kontaktista, olisivat mahdollinen testi. Myos tietoisen kokemuksen tasolla voisi ajatella korrelaatioita.
%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%
Unkarilainen aivotutkija, Germine nimeltaan, teki muutama vuosi sitten kokeen jossa muistaakseni oli henkilo, joka sai nakokenttaansa yllattaen jonkinlaisia signaaleja. Liimaan tekstia. Pdf tiedosto osoitteessa
http://tgd.wippiespace.com/public_html/hologram/hologram.html#hologram.
"Empirical support for the notion of multi-brained
collective levels of consciousness comes from the
experiments of Mark Germine \cite{Germine}. An
operator and a subject person were involved. The
stimulation of the subject person consisted of a
sequence of identical sounds containing now and
then an odd-ball stimulus (now silence). The
odd-ball stimulus generated an event related
potential (ERP) visible in EEG and reflecting the
conscious reaction. The operator was in a second
room and by simple toss of coin decided whether to
observe the stimuli in the computer monitor or not.
The stimuli appeared in the computer monitor one
second before they were heard by the subject
person.
What was found that when the operator saw the odd
ball stimulus from the computer monitor, the ERP
was weaker on the average. An 11 Hz periodicity
was the major component in the difference profiles."
%%%%%%%%%%%%%%%%%%%
On myos olemassa korrelaatio anomaalisen kognition ja maapallon magneettikentan tilan valilla. Kun kentan kohina on pienimmillaan ovat nama ilmiot todennakoisempia. Lisaksi ne pyrkivat keskittymaan ajanhetkeen joka oli muistaakseni noin klo puoli yksi sideersita (siis galaktista) aikaa. Selitys olisi se, etta galaktinen magneettikentta on olennainen naiden ilmoiden kannalta. Tekstia loytyy yllaolevasta osoitteesta.
%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%
Sitten on William Tillerin kokeellinen tyo jonka havaintoja selittavassa mallissani magneettiset kentat ovat keskeisessa roolissa. En viitsi typeta vaan liitan patkan tekstia
(lisaa loytyy pdf:na yllaolevasta osoitteesta)
"The goal was to try to imprint a specific intention into a simple, low tech electronic device so as to influence the companion, specific, well-designed, target experiment. The intentional imprinting was attempted in a meditative state. The intentionally imprinted device, IIED, was sent to a laboratory located at distance of about 1500 miles where colleagues had set up the experiment. The device was placed about 6 inches from a continuously running and computer-monitored target experiment and switched on (total electrical power rate was less than 1 microwatt). Over a time period of about 1-4 months the recorded results from the target experiment changed in the directions of the specific intention and the change eventually reached the selected magnitude of the specific intention. Also an identical, but not intention imprinted device was used and the results were compared in order to achieve more objective measurements about the effects of human consciousness on electric devices.
The targets used were purified water, some bio-molecules, and larvae of flies. These targets where either unshielded or shielded from radiation. For the latter purpose they were closed inside a grounded Faraday cage (FC), which screened rather effectively the radiation coming at microwave frequencies whereas for ultra low frequency (ULF) fields the screening is virtually absent (skin depth behaves as $1/\sqrt{\pi \sigma f}$ at low frequencies and $f=2\pi \sigma$ (in units $\hbar=c=1$) defines kind of critical frequency above which screening occurs effectively). The targets could be affected by control device (CD) or by identical IIED generating microwave radiation. Radiation was generated either at single frequency (7.3 MHz) or at three frequencies (5.0, 8.0 and 9.3 MHz) \cite{Tiller3}.
In the case of purified water the spatial distributions of physical parameters like pH, temperature, and conductivity were measured as a function time. In the case of bio-molecules the possible effect on thermodynamical activity, which measures the thermodynamical energy of single molecule, was measured. In the case of fly larvae the effect on the larval development time was studied. The results from various arrangements were compared with control targets (no FC, no CD, no IIED)."
Mainittakoon myös Sheldraken empiiriset kokeet, esim. puhelintelepatiakokeet, joissa soittajan arvaaminen (joka ylittää roimasti tilastollisen odotusarvon) ei korreloi maantieteellisen etäisyyden kanssa mutta korreloi vahvasti tunnesiteen kanssa. Sheldrake itsekin uumoilee että tämä viittaisi kvanttikietoutumiseksi kutsuttuun (epälokaaliin) ilmiöön.
Jatkokysymys, ennustaako TGD että Sheldraken empiiriset telepatiahavainnont toimivat vain "maapallon kokoisten" magneettikehojen limittymissä ja lomittumissa vai toimisiko oikean soittajan arvaaminen tunnesiteen perusteella myös jos koehenkilön klassisen mekaniikan kehontuma sijaitsisi Marsissa?
Ei ole periaatteessa mitaan rajaa magneettisten kehojen koolle kun puhutaan kvanttikieotumisesta. Tallainen kvanttikietoutuminen tekisi mahdolliseksi telepatian mielikuvien jakamisena TGD maailmassa.
Jos puhutaan klassisista signaaleista niin raja tulee siita etta koon taytyy vastata inhimillista aika-skaalaa ts. fotonien on ehdittava keholle ja takaisin ainakin muutaman kerran biologisen kehon elaman aikana!
50 vuotta vastaisi 50 valovuoden etaisyytta. Kyseeseen tulevat taajuudet olisivat aarimmaisen pienia ja energiat fotoneille samoin jos Planckin vakiolla olisi vain standardiarvonsa joten fotoniden vuorovaikutus aivojen kanssa peittyisi termiseen kohinaan eivatka ne voisi siirtaa informaatio klassisilla signaaleille.
TGD kuitenkin ennustaa hierarkian Planckin vakioita ja energia tallaisellekin fotonille voisi olla termisen kynnyksen ylapuolella jos hbar on riittavan suuri.
Tässä oli hiljattain mielenkiintoinen tutkimusartikkeli, joka julkaistiin yahoo-uutisissakin. Vahvistaa ajatusta ihmisen "energeettisestä luonteesta" - olemme "hehkuvia olentoja". Eri kohdista näyttää lähtevän "eri asteisia purkauksia"?
säteitä? säikeitä? Mutta voisiko tämän perusteella vielä mitenkään väittää esimerkiksi minkämuotoinen tai kokoinen magneettinen keho tai energiakeho on? Miten siihen päätelmään voisi päästä?
http://www.plosone.org/article/info%3Adoi%2F10.1371%2Fjournal.pone.0006256
Erittäin heikon, spontaanin fotoniemission ihmisruumiista kuvantaminen, missä näkyy päivittäinen rytmi
Masaki Kobayashi1*, Daisuke Kikuchi1, Hitoshi Okamura2,3*
1 Elektroniikan ja älykkäiden järjestelmien osasto, Tohokun teknologinen korkeakoulu, Sendai, Japani, 2 Järjestelmäbiologian osasto, Kyoton yliopisto, farmaseuttisen tieden jatkotutkintokoulu, Kyoto, Japani, 3 Aivotieteen osasto, Koben yliopiston lääketieteen jatkotutkintokoulu, Kobe, Japani
Ihmisruumis kirjaimellisesti hehkuu. Valon intensiteetti, jota tulee ruumiista, on 1000 kertaa matalampi kuin paljaiden silmiemme herkkyys. Erittäin heikko fotoniemissio tunnetaan energiana, jota tulee valona muutoksien johdosta energiametabolismissa. Onnistuimme kuvantamaan tämän erittäin heikon fotoniemission päivittäiset muutokset parannetulla, erittäin herkällä kuvantamisjärjestelmällä käyttämällä pakkaskameraa, joka oli kytketty jännitteeseen (CCD, charge-coupled device). Saimme selville, että ihmiskeho suoraan ja rytmikkäästi säteilee valoa. Päivittäiset muutokset fotoniemissiossa saattavat olla yhteydessä energiametabolismin muutoksiin.
julkaistu: kesäkuun 16., 2009
Copyright: 2009, Kobayashi ja muut. Tämä on kaikille avoin artikkeli, jota jaetaan luovaa julkista omaisuutta koskevalla luvalla, joka sallii rajoittamattoman käytön, jakamisen ja julkaisun missä tahansa tiedotusvälineessä edellyttäen, että alkuperäiselle kirjoittajalle ja lähteelle suodaan kunnia artikkelista.
Biovalaisevuus, joka on heikkoa, mutta näkyvää, tuotetaan joskus elävien organismien, kuten tulikärpästen tai meduusoiden toimesta, erikoistuineiden entsyymireaktioiden tuloksena, jotka vaativat adenosiinitrifosfaattia. Kuitenkin käytännössä kaikki elävät organismit tuottavat erittäin heikkoa valoa spontaanisti ilman ulkoista valoärsytystä [1]. Tämä biofotoniemissio kategorisoidaan eri valon tuottamisen ilmiöissä, joka johtuu biovalaisevuudesta, ja sen uskotaan olevan biokemiallisten reaktioiden sivutuote, jossa kiihdytettyjä molekyylejä tuotetaan bioenergeettiseistä prosesseista, johon kuuluuvat aktiiviset hapen lajit.
Ihmiskeho hohtaa valoa, jonka intensiteetti on heikompi kuin 1/1000-osa paljaiden silmien herkkyydestä. Käyttämällä herkkää jännitteeseen kytkettyä (CCD) kameraa, joka kykenee havaitsemaan valon yhden fotonin tasolla, onnistuimme kuvantamaan spontaanin fotoniemission ihmiskehoista.
Aikaisemmin kuvan saaminen kesti yli tunnin, mikä käytännössä estää fysiologisesti relevantin biofotoniemission analyysin. Parantelemalla CCD-kameraa ja linssijärjestelmää, olemme tässä onnistuneet saamaan selviä kuvia käyttämällä lyhyttä valotusaikaa, jota voi verrata fysiologisten ilmiöiden analyysiin. Tutkimme biofotoniemission ajallisia variaatioita päivän mittaan terveestä ihmiskehosta.
Kiitos kommentista ja anteeksi hida reaktioni. Nain muistaakseni myos New Scientistissa tasta juttua. Ei ole ollut aikaa kommentoida vaikka tarkea havainto TGD:n kannalta voi olla kyseessa.
Tama sateily sopisi yhteen sen kanssa etta kommunikoimme magneettiselle keholle valaisemattomien fotonien kanssa. Osa niista voisi muuntua nakyviksi fotoneiksi mika EEG fotonien tapauksessa vaatisi Planckcin vakiota joka on luokkaa 10^13.
Voisi olla etta kyseessa on myos samansukuinen ilmio kuin minka Gariaev havaitsi DNAn tapauksessa ja jonka mahdollinen tulkinta olisi etta nakyva valo muuntuu ison hbarin kvanteiksi mennen magneetiselle vuoputkelle ja heijastuu takaisin ja muuntuu takaisin tavalliseksi valoksi ja menee kameraan.
Voisi ajatella etta ison hbarin fotoneja karkaa kehosta muuntumalla tavallisiksi fotoneiksi. Biofotoneille on esitetty samanlaista tulkintaa ja se voisi olla ekvivalentti taman tulkinnan kanssa. Biofotonit voisivat myos toimia metabolisena energiavarastona: tallaista esitin tana kesana jossain biologiaa koskevissa posteissa.
Luulen, etta taman perusteella ei magneettisen kehon koosta voi paatella mitaan ilman teoriaa. Planckin vakio luokkaa 10^13 merkitsi sita etta vuoputkien kokoskaala olisi suurempi kuin maapallon. Kokeet voitaisiin tulkita tavallisiksi fotoneiksi muuntuneiden fotonien tuottona ja indikaationa kommunikoinnista magneettiselle keholle. Jos valosta voidaan identifioida selkeita informaation tallennuksena tulkittavia ajallisia hahmoja niin voitaisiin puhua evidenssista.
En muista mainitsinko aiemmissa kommenteissa auringon magneettiseten myrskyjen tuottamat psykologiset efektit joita on dokumentoitu esimerkiksi mielisairaaloissa indikaationa magneettisen kehon ulottumisesta ionosfaarin ulkopuoliseen alueeseen ja suorasta vuorovaikutuksesta aurinkotuulen kanssa. Revontulten tuottamat psykologiset efektit samoin.
Teoreettista tukea tulee myos selityksesta OBE ilmiolle. Liikkuva juna illuusio, unen ja valveen valitilat joissa henkilo kokee levitoivansa, vatsan pohjassa tuntuva putoamisen tunne jyrkanteen reunan lahella: nama kaikki selittyisivat ehka kokemuksina jotka syntyvat kun magneettinen keho simuloi jotain joka ei tapahdu biologiselle keholle.
Simulointi perustuisi magneettisen kehon muodon muutoksiin ja suhteelliseen- mahdollisesti kiihtyvaan- liikkeeseen biologisen kehon suhteen. Fysikaalinen mekanismi perustuisi mukana muuttuviin interferenssihahmoihin sateilylle joka propagoi biologiselta keholta magneettiselle.
Sama mekanismi voisi olla keskeinen tavallisen kehon tilaa koskevan aistimisen kannalta: nyt vain biologinen keho liikkuisi magneettisen suhteen.
Kiitos, mielenkiintoista! Ehkä eri etäisyydeltä tehtävät mittaukset kameralla voisivat antaa lisätietoa mahdollisesta magneettikehosta/energiakehosta? Miten nämä fotonit mahtavat edetä?
Voitaisiinko siitä saada miten tietoa? sirota? fokusoitua tutkittavan toimesta (kuin säde/laser?)? Voisiko se antaa minkälaista lisätietoa? entä jos kameran ja kuvattavan kohteen väliin laitettaisiin vaikkapa muovi
tai jotain muuta materiaa? vähenisikö tuo säteily kuinka olennaisesti?
Jos kamera olisikin samantyyppinen kuin magneettikuvauslaitteet, joiden sisään menee koko henkilö?
Paljon kysymyksiä. Ethän hermostu!
Kiittäen ;-)
Post a Comment